Messilässä selvästi yritettiin tehdä kaikkien aikojen parasta Suomessa järjestettyä alamäkipyöräkilpailua, eikä se yritykseksi jäänytkään. Aurinko paistoi, yleisöä oli ennätysmäärät, itse radassa ei ollut moitteen sijaa, kisajärjestelyt toimivat loistavasti ja ennen kaikkea kilpailijoilla oli hyvä fiilis.

Pitkän tauon jälkeen terävin tatsi ajamiseen oli kadonnut, mutta viikonlopun aikana sain taas narun päästä kiinni. Nilkka kipeytyi kyllä niin, että sain ajettua aina 2-3 harjoituslaskua kunnes sai pitää tunnin tauon. Aika-ajossa sitten huomasi ettei ollut tehnyt kellotettua laskua 1,5 kuukauteen, vaikka se vähän hassulta kuullostaakin, niin kyllä sen tunsi kun virheitä virheen perään vaan tulee. Noh, tiesin että aikaa pystyy parantamaan roppakaupalla kisalaskuun. Koko viikonlopun ajoin aivan omaa linjaa radan yläosassa tehtyy scrupi-kumpuun, jonka aika-ajoissa totesin täysin ajokelvottomaksi. Jouduin siis vaihtamaan ajolinjaa kisalaskuun, mikä sitten oli ihan katastrofi kun meinasin kaatua ja kaikki vauhti hyytyi kovavauhtisessa kohdassa. Kaikki muu ajamisessa sujui hyvin, ja paikka paikoin tuntui jo menevän kovaa. Maaliin tultua olin varma että näinkö sitä ollaan edes top 10:ssä. Sijoitus 4. ja kisalaskun aika ei todellakaan tyydyttänyt kun parempaankin olisi pystynyt, mutta itse ajamisen kannalta viikonlopusta jäi hyvä mieli. Sappeelle sitten finaaliin ajamaan kokonaiscupin kakkossija kotiin.

IXS-cupissa aurinko paistoi ja rata kuivui, ajo kulki hyvin ja nilkka kesti teipattuna. Kisoista sijoitus 21., johon olen ihan tyytyväinen, koska kisoissa oli pitkä lista kovia nimiä sekä viime viikonlopulta täysi katastrofikisa. Kisalasku sujui ilman mitään suurempia virheitä, lähdin vain ajamaan ylikovaa mutkiin, mutta sain rauhoitettua sitä laskun aikana.

Pari päivää Suomeen saapumisen jälkeen suunnaksi Tahko. Perjantaina oli kylmä, lauantaina kuuma. Edellisvuodesta rata oli painunut ja kivet tulleet yhä enemmän esiin. Rataa oli myös hieman pidennetty. Voitin aika-ajot ja kisalaskulla olin toinen. Pari ajolinjavirhettä tuli tehtyä, mutta muuten tyytyväinen suoritukseen, joku oli vaan nopeampi. Alunperin piti kuvata aika-ajolasku kypäräkameralle, mutta kamera osui hieman patjaan ja nauhoitus katkesi. Siitä syystä kuvasin kisalaskun kameralle, joka mitä ilmeisimmin putkahtaa lähiaikoina myös tänne.

Junioripuolella Miikka Lehtinen voitti ennen kauden vakuuttavasti avannutta Joonas Savolaista. Mika Sukanen nousi M18-sarjan kolmospallille.

Täydelliset tulokset kilpailusta tästä:

http://mountainbike.fi/vauhtijaosto/tulokset/2010/nappulakumi/Kalpalinna%20DH%202010%20tulokset.pdf

Lähd. Vauhtijaosto

Aika-ajoissa ajoin viikonlopun nopeimman ajan, vaikka en ajanutkaan ihan omalle tasolle. Ainainen avopoljinkuski koki vähän ongelmia lukkopolkimien vahinkoaukeamisien kanssa sekä radan lopussa jätin yhden hyppyrin kumpuun ja näin loppusuoran vauhti kärsi. Eliten kisalaskujen aikaan taivas repesi kun 20 viimeistä ajajaa odotti ylhäällä, joista itse olin se viimeinen lähtijä. Ajoin liukkaat kohdat radan yläosassa varovasti mutta radan viimeinen mutka yllätti täysin, kun se hetki sitten vielä pölisi, ja menin aika pulkkana ratanauhoihin asti. Tuloksena 3. sija. Ei siis mitään nappisuorituksia mutta pyörä kulkee taas, siitä pitää olla tyytyväinen.

Suuntasimme herra managerin kanssa jo perjantaina itäisiin aarniometsiin mökkeilemään, ja olimme näin ajoissa Antikkalan mäessä lauantai-aamuna. Ajoin miltei 20 treenilaskua neljän tunnin harjoitusten aikana, joista n. 1/2 oli kisavauhtisia laskuja. Antikkalan rata oli melko fyysinen ja se oli myös talven kisoista ylivoimaisesti pisin. Harjoituksissa ajo alkoi kulkemaan ja tiesin että pystyn voittamaan kilpailun kun en tee mitään isoja virheitä. Johdin ensimmäisen kierroksen jälkeen yli sekunnilla vaikka teinkin pienen ajovirheen radan yläosassa, toiseen laskuun sain petrattua ajasta vielä sekunnin pois. Kisa siis sujui Calpiksen tyyliin hyvällä erolla perässä ajaviin ja voitin reilulla kahdella sekunnilla ja siirryin hyvällä piste-erolla Cupin johtoon. Osakilpailuvoiton kera otimme suunnaksi Jyväskylän. Hädässä ystävä tunnetaan, ja katto pään päälle löytyi täyteen buukatun Jyväskylän sijaan Uuraisilta Koiviston Juhanan tiluksilta.

Sunnuntai-aamun valjettua vettä ja räntää tuntui riittävän, ja Laajavuoren oli peittänyt sankka sumu. Tuomarivaliokunnan ja keskuksen pohdinnan jälkeen harjoittelemaan päästiin muutaman kerran, omalta osaltani neljästi. Onneksi kilpailu kuitenkin saatiin käyntiin ajallaan, ja säästyimme kävelymatkalta ylös Laajavuoren salliessa kilpailunousut hissillä. Ensimmäisellä laskulla kaaduin S-mutkan töppäyksessä lumivallin petettyä alta. Toisella laskulla taistelin Lehikoisen Matin perässä, jääden kuitenkin seitsemän kymmenystä. Toiseen sijaan täytyy olla tyytyväinen, koska en tiennyt kuinka kovaa radalla oiken pystyy ajamaan harjoituslaskujen määrän takia ja siihen vielä päälle 1. laskun kaatuminen, joten jouduin ottemaan toisen kilpailulaskun todella varmasti. Matti sai Dumlensa, mutta Winter-Cupin voitto tuli selkeällä piste-enemmistöllä. Arpaonnen kautta Commencalin hyppyrunko lähti myös matkaan kohti etelää.

Talven taistelut takana. Hyvillä mielin valmistautumaan Malagaan lähtöön ja odottamaan lumien sulamista Suomen pyöräkeskuksista. Kypäräkamerakuvaa Antikkalasta alla ja viikonloppukooste TÄÄLLÄ.