Pienen hiljaiselon jälkeen kuuluu taas. Viikonloppuna ajettiin siis kauden viides Troy Lee Desings DH Cupin osakilpailu Messilässä. Ennen tätä kerkesi Tahkon jälkeen tapahtua ei niin positiivisia asioita:
Vuokatissa pidetyissä SM-kisoista ei jäänyt mitään kerrottavaa, kun kaaduin ensimmäisen päivän harjoituksissa ja vasen olkapää lähti sijoiltaan. Tämän jälkeen vuorossa oli lepoa, kunnes tuli lähtö Norjan Hafjellissa järjestettäviin PM-kisoihin viikkoa ennen EM-kisoja. Ennen kuin harjoitukset siellä edes alkoivat, kävimme Olkkosen Markuksen kanssa ajelemassa. Lystiä ei kauaa kestänyt kun hyppäsin eräästä suurehkosta juuri tehdystä hyppyristä niin rehdin vastiksen kuin vaan voi hypätä. Sama nilkka meni rikki kuin Leogangin maailmancupissa, ainoana poikkeuksena nilkka taittui tällä kertaa eri suuntaan. Tovi siis on vierähtänyt tässä toipilaana ollessa, mutta Messilässä pystyin kuitenkin kaiken kivun keskellä kilpailemaan.
Messilässä selvästi yritettiin tehdä kaikkien aikojen parasta Suomessa järjestettyä alamäkipyöräkilpailua, eikä se yritykseksi jäänytkään. Aurinko paistoi, yleisöä oli ennätysmäärät, itse radassa ei ollut moitteen sijaa, kisajärjestelyt toimivat loistavasti ja ennen kaikkea kilpailijoilla oli hyvä fiilis.
Pitkän tauon jälkeen terävin tatsi ajamiseen oli kadonnut, mutta viikonlopun aikana sain taas narun päästä kiinni. Nilkka kipeytyi kyllä niin, että sain ajettua aina 2-3 harjoituslaskua kunnes sai pitää tunnin tauon. Aika-ajossa sitten huomasi ettei ollut tehnyt kellotettua laskua 1,5 kuukauteen, vaikka se vähän hassulta kuullostaakin, niin kyllä sen tunsi kun virheitä virheen perään vaan tulee. Noh, tiesin että aikaa pystyy parantamaan roppakaupalla kisalaskuun. Koko viikonlopun ajoin aivan omaa linjaa radan yläosassa tehtyy scrupi-kumpuun, jonka aika-ajoissa totesin täysin ajokelvottomaksi. Jouduin siis vaihtamaan ajolinjaa kisalaskuun, mikä sitten oli ihan katastrofi kun meinasin kaatua ja kaikki vauhti hyytyi kovavauhtisessa kohdassa. Kaikki muu ajamisessa sujui hyvin, ja paikka paikoin tuntui jo menevän kovaa. Maaliin tultua olin varma että näinkö sitä ollaan edes top 10:ssä. Sijoitus 4. ja kisalaskun aika ei todellakaan tyydyttänyt kun parempaankin olisi pystynyt, mutta itse ajamisen kannalta viikonlopusta jäi hyvä mieli. Sappeelle sitten finaaliin ajamaan kokonaiscupin kakkossija kotiin.
Koko kesäkuun reissaamisputken päätti Tahkolla järjestetty Troy Lee Designs DH Cupin kolmas osakilpailu. Ennen sitä olimme maajoukkueen kanssa ajamassa Itävallassa kaksi kisaa, maailmancupin ja IXS-cupin osakilpailut. Leogangissa, Itävallan maailmancupissa sade teki radasta todella raskaan, pyörä ei kulkenut polkuosuuksilla mihinkään ja rata kului kamalalle patille. Semifinaalipäivän aamutreeneissä satutin nilkkani, kun hyppäsin n. 6-7 m pitkän hypyn tasamaalle – tietysti nilkka edellä maahan. Kipu oli tuskaisa, mutta sitkeänä tein 30 minuuttia ennen semien starttia päätöksen, että ajan. Laskuun lähdin no pedal -taktiikalla ja kolmiolääkkeiden avulla. Ajo kulki ihan hyvin polkuosuuksien rullailua lukuunottamatta, mutta sitten radan loppuosuudella edellä mennyt kilpailija antoi tietä, ja jouduin vaihtamaan ajolinjaa. Tästä seurasi vauhdin hyytyminen ylämäkeen ja jouduin jälleen vaihtamaan ajolinjaa, mutta samalla huomasin ajavani kameramieheen ja kaaduin. Sen jälkeen nilkka oli niin kipeä, että hyvä kun pääsin laskun alas asti. Loppupeleissä, vaikka finaalipaikka olisi irronnut, en olisi pystynyt niissä ajamaan. Seuraavat neljä päivää meni nilkkaa parannellessa, että pystyin ajamaan seuraavana viikonloppuna IXS-cupin kisan.
IXS-cupissa aurinko paistoi ja rata kuivui, ajo kulki hyvin ja nilkka kesti teipattuna. Kisoista sijoitus 21., johon olen ihan tyytyväinen, koska kisoissa oli pitkä lista kovia nimiä sekä viime viikonlopulta täysi katastrofikisa. Kisalasku sujui ilman mitään suurempia virheitä, lähdin vain ajamaan ylikovaa mutkiin, mutta sain rauhoitettua sitä laskun aikana.
Pari päivää Suomeen saapumisen jälkeen suunnaksi Tahko. Perjantaina oli kylmä, lauantaina kuuma. Edellisvuodesta rata oli painunut ja kivet tulleet yhä enemmän esiin. Rataa oli myös hieman pidennetty. Voitin aika-ajot ja kisalaskulla olin toinen. Pari ajolinjavirhettä tuli tehtyä, mutta muuten tyytyväinen suoritukseen, joku oli vaan nopeampi. Alunperin piti kuvata aika-ajolasku kypäräkameralle, mutta kamera osui hieman patjaan ja nauhoitus katkesi. Siitä syystä kuvasin kisalaskun kameralle, joka mitä ilmeisimmin putkahtaa lähiaikoina myös tänne.
Aki Färm on voittanut Kalpalinnassa ajetun ns. kakkostason cupin eli Nappulakumicupin ensimmäisen osakilpailun. Komeat 74 kilpailijaa koonnut kisa ajettiin ns. vanhalla mallilla, jossa kukin sai kaksi kilpailulaskua, joista parempi aika jäi voimaan. Färmin molempien laskujen ajat alittivat päivän ainoina 50 sekunnin rajan, joten voittopysti meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen. Olli Alanko jatkoi hienoja suorituksiaan ollen toinen ennen kolmanneksi ajanutta Eikku Luttista.
Junioripuolella Miikka Lehtinen voitti ennen kauden vakuuttavasti avannutta Joonas Savolaista. Mika Sukanen nousi M18-sarjan kolmospallille.
Täydelliset tulokset kilpailusta tästä:
http://mountainbike.fi/vauhtijaosto/tulokset/2010/nappulakumi/Kalpalinna%20DH%202010%20tulokset.pdf
Lähd. Vauhtijaosto
